Cairns

Vietin yhden yön lentokentällä odottaen aamulla 5.05 lähtevää Cairnsin lentoa. Hyvinhän se aika kului, kun oli läppäri ja langaton netti käytössä. Yhdeksältä olin jo hostellilla (JJ’s Backpacker’s) saatuani hostellilta ilmaisen kuljetuksen perille. Itsellä oli epätoivoiset odotukset hostellilta, sillä olin buukannut perushintaisen hostellin, joka kuitenkin tarjoaa ilmaisen aamiaisen ja illallisen, mikä on harvinaista Australiassa. Sillä hinnalla pelkäsin joutuvani 12 hengen siivottomaan huoneeseen ja odottamaan check-in:ä puoleen päivään asti. Mutta toisin kävi; henkilökunta osoittautui todella ystävälliseksi ja päästivät huoneeseen nukkumaan heti perille saapumisen jälkeen. Ja huone oli 3 hengen huone, jossa vietin lopulta kolme yötä täysin yksikseni. :)

Päikkäreiden jälkeen lähdin tutustumaan kaupunkiin. Tuntuu siltä kuin paikka olisi vain täynnä hotelleja, hostelleja, retkitoimistoja, matkamuistomyymälöitä ja surffaus(vaate)liikkeitä. Huomaa, että Cairns on aika lailla turisteja varten suunniteltu.

Yksi henkilökunnasta kehui Tablelands-retkeä Cairnsin eteläpuolelle ja impulsiivisesti varasin matkan seuraavaksi päiväksi. Matka osoittautui todella mahtavaksi. :) Opas oli rento, hauska hippi, joka heti matkan alussa sanoi, että kelloa ei tarvitse tänään katsoa. Kun olemme valmiita, niin vasta silloin siirrytään seuraavan paikkaan. Mikä tarkoittaa, että paluu Cairnsiin tapahtuu 17.00-22.00 välillä. Oma paluumme sijoittui lopulta puoli kahdeksaan. Hyvin siinä ehti silti käydä uimassa kahdessa eri vesiputousalueella, tutustua suklaatehtaaseen, käydä sademetsässä, ihailla kraaterijärveä sekä bongailla villejä vesinokkaeläimiä (Väpä Vili Vilperistä!) ja kilpikonnia. Illalla hostellille ilmaiselle iltapalalle, joka oli tällä kertaa henkilökunnan tekemää. Makkaraa ja viittä erilaista salaattia. Maha tuli ehkä liiankin täyteen sinä iltana.

Babinda Boulders

Perjantaiaamuna lähdin Cainrs Dive Centerin järjestämälle reissulle suuren valliriutan uloimmille osille. Päivä oli täydellinen. Matkan varrella reitillemme osui aivan sattumalta valasryhmä ja valliriutassa riitti ihmeteltävää. Itse tyydyin snorklaamaan, mutta suurin osa oli menossa sukeltamaan. Vaikka snorklaaminen ei ehkä kuulosta niin hienolta, niin senkin avulla pystyi näkemään paljon koralliriuttaa. Koralliriutat olivat niin lähellä merenpintaa, että niiden ylitse uidessa piti melkein varoa, ettei osu koralleihin. Onneksi turvana olivat märkäpuku ja räpylät. Valitettavasti märkäpuku ei ulottunut reisiä pidemmälle ja aurinkorasva osoittautui ei-vedenkestäväksi. Lopputuloksena oli erittäin palanut iho illalla. Ensi vuonna pitää muistaa rasvata kunnolla ja yrittää sukeltamista. Sukellusryhmämme oli kuulemma nähnyt muutaman hain merenpohjassa, ja se kuulostaa sellaiselta, mikä on aivan pakko kokea. Ja niin, hengissä ollaan vaikka näköjään tulikin uitua samassa paikassa haiden kanssa. :)

Lauantaina lähdin Cape Tribulation retkelle. Cape Tribulation on ainoa paikka, jossa suuri valliriutta kohtaa sademetsän. Päivä olikin tasapainoitettu puoliksi rantamaisemien ja sademetsän välillä. Lisäksi pääsimme Daintree joella krokotiilibongausristeilylle ja käymään Daintreen villieläinten suojelupuistossa. Tulipahan otettua taas niitä pakollisia minä ja kenguru –kuvia. Illalla hostellille palatessa sain huomata, että yhteiset hetket eläinten kanssa eivät jääneet pelkästään reissulle, sillä huoneen lattialla minua odotti vihreä sammakko! Nefa:n kurssin jälkeen (neurotoksikologian kurssi, jossa tuotiin usein esille kuinka myrkyllisiä Australian sammakot ovat) ei tehnyt mieli mennä lähellekään sammakkoa. Tieto lisää tuskaa tai sitten olen vain avuton blondi, mutta oli pakko mennä pyytämään random vastaantulijalta sammakonpyydystämisapua. Onneksi pelastajani oli paikallinen ja osasi luultavasti erottaa myrkylliset sammakot ei-myrkyllisistä. Ainakin hän uskalsi ottaa sammakon käteensä. En ymmärrä miten sammakko oli päässyt huoneeseen tai oliko se viettänyt jo päiviä siellä. Kuitenkin tästä lähin oli pakko tehdä huonetarkastus ennen nukkumaanmenoa.

Niin loppukommenttina noista Australian myrkyllisistä sammakoista, että osa kuulemma sylkee myrkkyä. Legendaarinen on myös sammakko, jonka hiki on myrkyllistä. Jos sitä menee nuolemaan, niin lopputuloksena on todennäköisesti kuolema. Ja uskokaa tai älkää, niin muutama ihminen on tosiaan mennyt nuolemaan tätä sammakkoa. Älkää kysykö miksi. :D

Cape Tribulationin rannalla.