Hongkong

Hongkongiin saavuttaessa vastassa oli mieletön kuumuus. Täällä on nyt kesän kuumin aika, mikä tarkoittaa kolmeakymmentä astetta yölläkin. Oikeastaan kuumuus ei ole kaikkein pahinta, vaan siihen yhdistyvä korkea ilmankosteus, mikä tekee ulkona olemisesta saunaelämyksen. Ja kun sitä pitää kestää 24/7, niin olo on aika zombiemainen.

Lentokentältä meni hetken ennen kuin selvitettiin miten päästään keskustaan. Täällä opasteet ja tekstit ovat pääosin kiinaksi ja paikallisten englannin taito on aika onneton. Aika siis kuluu yllättävän paljon yrittäessä selvittää miten päästään seuraavaan kohteeseen. Kun viimein pääsimme hostellimme edustalle, niin hostellimme isäntä oli meitä vastassa. Aika mielenkiintoinen juttu, koska hän oli laittanut kolme kertaa sähköpostilla ilmoituksen, että hän ei ole missään nimessä vastassa meitä, ja jos joku väittää olevansa vastassa meitä, niin hän on huijari ja viemässä meitä laittomaan hostelliin. Osoite oli kuitenkin oikea ja isännällämme oli minun nimi tiedossa, niin pakko häntä oli seurata. Oikeaan hostelliin päädyimme, joten loppujen lopuksi ei hätää. Hostellihuoneessamme oli käytössä jääkaappi, tv, ilmastointi ja langaton netti. Ne olivatkin he parhaimmat puolet huoneesta. Olihan huone ihan siisti ja desinfioitu (kerran päivässä siivous ja puhtaat vuodevaatteet), mutta hongkong tyyliin huoneeseen mahtuu huonekalut eikä mitään muuta. Eli aika ankean oloinen, mutta se olikin tarkoitettu pääosin vain nukkumista varten.

Katunäkymää Kowloonissa

Ensimmäisenä päivänä lähdin Tuomaksen kanssa käymään Ocean Parkissa. Ocean Parkissa oli mahdollisuus nähdä aasialaisia eläimiä, kuten panda, ja käydä huvipuistolaitteissa. Valitettavasti viikonloppuna laitteisiin oli tunnin jonotus, mutta ehdimme sentään käymään yhdessä vuoristoradassa. Ocean Parkin jälkeen otimme raitiovaunun Mt. Peakille, josta oli 360 asteiset näkymät Hong Kongin keskustaan. Mt. Peakista on tehty kunnon turistikohde, joka on täynnä kauppoja, ravintoloita ja löytyy sieltä jopa Madame Tussaudin vahamuseo. Pakkohan siellä oli käydä kuvaamassa itseään vahajulkkiksia vasten. :)

Panda Ocean Parkissa

Näkymät Mt. Peakilta Hongkongin keskustaan

Kuumuus vei sen verran voimia, että seuraavaksi päiväksi suunnittelimme vain shoppailua. Lähdimme eri teille, koska meillä oli hieman erilaiset suunnitelmat. Itsellä suurin osa päivästä meni pääkatua pitkin ja erilaisia ostoskeskuksia kiertäen. Suurimmassa ostoskeskuksessa oli 700 liikettä, joten shoppailtavaa riittäisi moneksi päiväksi. Ja täällä on mahdollisuus käydä liikkeissä, joita ei ole Suomeen eksynytkään. Shoppailijan paratiisin mainetta lisää myös se, että kaupat ovat auki keskiyölle asti tai jopa niin kauan kuin asiakkaita riittää. Loppuillasta kiersin satama-aluetta ja Avenue of Stars:a, johon on ikuistettu aasialaisten tähtien kädenjälkiä.

Jackie Chanin tähti

Viimeisenä päivänä lähdin Tuomaksen kanssa junalla Lantau-saarelle katsomaan maailman isointa ulkoilmabudhaa ja Ngong Pingin kylää. Kohteemme sijaitsi keskellä maaseutua, ja se näytti jotenkin niin oudolta, kun oli katsellut edelliset päivät täyteen ahdettua pilvenpiirtäjäkeskustaa. Maaseudulla rakennuksia ei näkynyt oikein ollenkaan ja ihmismassatkin olivat jääneet keskustaan. Perille päästyämme Ngong Ping osoittautui matkamuistomyymäläkyläksi, mutta budha oli sentään hienon näköinen. Se sijaitsi pienen kukkulan päälle, jolle piti kiivetä 200 portaan kautta. Siinä kuumuudessa ne portaat tuntuivat välillä ylitse pääsemättömiltä. :) Lopulta huipulle päästyämme pääsimme ihailemaan maisemia lähiympäristöön ja budhan lähelle rakennettuja pienoispatsaita. Hyvä päätös Hongkongille.

Iso budha

Brisbane

Nyt alkoi viimeinen viikko Australiassa. Kliseisesti täytyy sanoa, että aika on mennyt todella nopeasti. Aivan kuin viime viikolla olisi saapunut maahan tai lopettanut harjoittelun. Kohta olen jo lentokoneessa Hongkongiin ja sitten olenkin jo melkein Suomessa. Jännää. :)

Olen kirjoittanut vähän laiskanpuoleisesti harjoittelusta. Aika lailla erilaista apteekkielämä oli Canberrassa kuin Suomessa. Aika meni pääosin kassaneitinä ja välillä pääsi kirjoittelemaan reseptejä tai neuvomaan flunssalääkkeen valinnassa. Englanninkieli kehittyi siinä mukavasti, ja toivottavasti uudet opitut sanat ja sanonnat eivät unohdu vähään aikaan. Harjoittelun aikana oppi myös arvostamaan miten apteekki toimii Suomessa ja myös kritisoimaan joitakin asioita. Harjoittelussa alkoi arvostaa varsinkin oman alan koulutusta, sillä Ausseissa tuli todistettua miten käy kun täysin kouluttamattomat assistentit pääsevät neuvomaan asiakkaita ja kun lääkkeitä voi ostaa ruokakaupasta. Toivottavasti Suomessa ei mennä tähän, vaikka Ruotsi aikookin kuulemma tänä vuonna vapauttaa joidenkin itsehoitotuotteiden myynnin apteekkien ulkopuolelle. Jännittää ruotsalaisten puolesta, että miten käy kun esimerkiksi sienilääkkeitä voi käydä ostamassa paikallisesta Siwasta.

Niin mitäs tulikaan tehtyä Brisbanessa. Ensimmäinen päivä meni tutustuessa kaupunkiin. Brisbane on Australian kolmanneksi suurin kaupunki, mutta jo yhdessä päivässä ehtii tutustumaan keskustaan ja kaupungin nähtävyyksiin. Sitähän oli minulle jo töissä varoiteltu, niin olin osannut varautua varaamalla reissuja Brisbanen ympäristöön. Tiistaina kävin päiväretkellä Fraser Islandilla, joka on maailman suurin hiekkasaari. Maisemat olivat rantalomaesiteluokkaa. Siellä olisi kyllä ollut mukava viettää aikaa enemmänkin, jos suunnitelmissa olisi ollut pelkästään auringonotto ja uiminen. Silloin olisi ehkä ollut myös mahdollisuus tehdä jotakin muuta kuin ajaa pikaisesti saarea ympäri ja pysähtyä erään kristallijärven rannalle lounaalle. Jälkikäteen ajatellen Moreton saari olisi ollut parempi vaihtoehto, koska lyhyempi välimatka olisi mahdollistanut enemmän aktiviteetteja kuten hiekkasurffausta ja snorklausta laivojen hylyillä.

Brisbane

Fraser Island.

Keskiviikkona lähdin käymään Steve Irwinin, joka oli kuuluisa krokotiilimetsästäjä, eläintarhassa Australian Zoossa. Eläintarha ei ollut aivan yhtä iso kuin Taronga Zoo Sydneyssä, mutta eläimet olivat hyvin esillä. Varsinkin kaksi isoa kengurupuutarhaa olivat hienoja, kun niissä sai vapaasti kulkea kenguruiden keskellä. Ja siellä pääsin myös viimein koskettamaan koalaa. :) Eläintarhassa oli myös mahdollisuus päästä syöttämään esimerkiksi elefantteja, mutta jonot siihen olivat liian pitkät.

Australian Zoo.

Neljäntenä päivänä piti mennä käymään jossakin Gold Coastin teemapuistoista, mutta hostelli sähläsi varaamisten kanssa ja reissu siirtyi perjantaille. Sen vuoksi en onnistunut varaamaan muita reissuja, kuten edellä mainittua Moretonin saaren reissua, ja torstaista tuli vapaa päivä. Toisaalta ihan hyvä, että ohjelmassa oli yksi täysin suunnittelematon päivä. Oli kunnolla aikaa ostaa tuliaisia, pestä pyykkiä ja pakata laukkuja lauantaita varten.

Viimeisenä päivänä Australiassa lähdin Gold Coastille. Siellä siis sijaitsee paljon teemapuistoja kuten merieläinpuisto Sea World, huvipuisto Dreamworld ja elokuva-aiheinen huvipuisto Movie World. Itse päädyin pitkän harkinnan jälkeen Movie Worldiin, koska siellä tuntui olevan hyvä yhdistelmä stuntesityksiä ja vuoristoratoja. Ja kaikenlisäksi Movie Worldissa oli mahdollisuus mennä 4D-elokuviin. Ja kyllä kirjoitin oikein, siis 4-ulotteiseen Shrek-elokuvaan. 4D-elokuvissa katseluelämys on interaktiivisempi, kun istuimet liikkuvat ja tärisevät elokuvan tapahtumien mukaan. Lisäksi kun esimerkiksi aasi aivastaa, niin katsojien päälle suihkutetaan vettä. Paras hetki oli, kun Shrek ja aasi hautausmaalla ollessaan törmäsivät hämähäkkeihin. Kolmiulotteisen katselun vuoksi tuntui siltä kuin hämähäkit olisivat laskeutuneet omien jalkojen päälle ja samalla hetkellä istuimen alta tuli jotain ”sormia” koskettamaan omia jalkoja. Voi että, kun tuli pelästyttyä kunnolla jo sitä animaatiota ja kun siihen lisäsi yllätyksenä tuon kosketuksen. :D Olisipa Suomessa mahdollisuus tällaiseen. :)

Movie Worldin loppuparaatin Marilyn Monroe.

Cairns

Vietin yhden yön lentokentällä odottaen aamulla 5.05 lähtevää Cairnsin lentoa. Hyvinhän se aika kului, kun oli läppäri ja langaton netti käytössä. Yhdeksältä olin jo hostellilla (JJ’s Backpacker’s) saatuani hostellilta ilmaisen kuljetuksen perille. Itsellä oli epätoivoiset odotukset hostellilta, sillä olin buukannut perushintaisen hostellin, joka kuitenkin tarjoaa ilmaisen aamiaisen ja illallisen, mikä on harvinaista Australiassa. Sillä hinnalla pelkäsin joutuvani 12 hengen siivottomaan huoneeseen ja odottamaan check-in:ä puoleen päivään asti. Mutta toisin kävi; henkilökunta osoittautui todella ystävälliseksi ja päästivät huoneeseen nukkumaan heti perille saapumisen jälkeen. Ja huone oli 3 hengen huone, jossa vietin lopulta kolme yötä täysin yksikseni. :)

Päikkäreiden jälkeen lähdin tutustumaan kaupunkiin. Tuntuu siltä kuin paikka olisi vain täynnä hotelleja, hostelleja, retkitoimistoja, matkamuistomyymälöitä ja surffaus(vaate)liikkeitä. Huomaa, että Cairns on aika lailla turisteja varten suunniteltu.

Yksi henkilökunnasta kehui Tablelands-retkeä Cairnsin eteläpuolelle ja impulsiivisesti varasin matkan seuraavaksi päiväksi. Matka osoittautui todella mahtavaksi. :) Opas oli rento, hauska hippi, joka heti matkan alussa sanoi, että kelloa ei tarvitse tänään katsoa. Kun olemme valmiita, niin vasta silloin siirrytään seuraavan paikkaan. Mikä tarkoittaa, että paluu Cairnsiin tapahtuu 17.00-22.00 välillä. Oma paluumme sijoittui lopulta puoli kahdeksaan. Hyvin siinä ehti silti käydä uimassa kahdessa eri vesiputousalueella, tutustua suklaatehtaaseen, käydä sademetsässä, ihailla kraaterijärveä sekä bongailla villejä vesinokkaeläimiä (Väpä Vili Vilperistä!) ja kilpikonnia. Illalla hostellille ilmaiselle iltapalalle, joka oli tällä kertaa henkilökunnan tekemää. Makkaraa ja viittä erilaista salaattia. Maha tuli ehkä liiankin täyteen sinä iltana.

Babinda Boulders

Perjantaiaamuna lähdin Cainrs Dive Centerin järjestämälle reissulle suuren valliriutan uloimmille osille. Päivä oli täydellinen. Matkan varrella reitillemme osui aivan sattumalta valasryhmä ja valliriutassa riitti ihmeteltävää. Itse tyydyin snorklaamaan, mutta suurin osa oli menossa sukeltamaan. Vaikka snorklaaminen ei ehkä kuulosta niin hienolta, niin senkin avulla pystyi näkemään paljon koralliriuttaa. Koralliriutat olivat niin lähellä merenpintaa, että niiden ylitse uidessa piti melkein varoa, ettei osu koralleihin. Onneksi turvana olivat märkäpuku ja räpylät. Valitettavasti märkäpuku ei ulottunut reisiä pidemmälle ja aurinkorasva osoittautui ei-vedenkestäväksi. Lopputuloksena oli erittäin palanut iho illalla. Ensi vuonna pitää muistaa rasvata kunnolla ja yrittää sukeltamista. Sukellusryhmämme oli kuulemma nähnyt muutaman hain merenpohjassa, ja se kuulostaa sellaiselta, mikä on aivan pakko kokea. Ja niin, hengissä ollaan vaikka näköjään tulikin uitua samassa paikassa haiden kanssa. :)

Lauantaina lähdin Cape Tribulation retkelle. Cape Tribulation on ainoa paikka, jossa suuri valliriutta kohtaa sademetsän. Päivä olikin tasapainoitettu puoliksi rantamaisemien ja sademetsän välillä. Lisäksi pääsimme Daintree joella krokotiilibongausristeilylle ja käymään Daintreen villieläinten suojelupuistossa. Tulipahan otettua taas niitä pakollisia minä ja kenguru –kuvia. Illalla hostellille palatessa sain huomata, että yhteiset hetket eläinten kanssa eivät jääneet pelkästään reissulle, sillä huoneen lattialla minua odotti vihreä sammakko! Nefa:n kurssin jälkeen (neurotoksikologian kurssi, jossa tuotiin usein esille kuinka myrkyllisiä Australian sammakot ovat) ei tehnyt mieli mennä lähellekään sammakkoa. Tieto lisää tuskaa tai sitten olen vain avuton blondi, mutta oli pakko mennä pyytämään random vastaantulijalta sammakonpyydystämisapua. Onneksi pelastajani oli paikallinen ja osasi luultavasti erottaa myrkylliset sammakot ei-myrkyllisistä. Ainakin hän uskalsi ottaa sammakon käteensä. En ymmärrä miten sammakko oli päässyt huoneeseen tai oliko se viettänyt jo päiviä siellä. Kuitenkin tästä lähin oli pakko tehdä huonetarkastus ennen nukkumaanmenoa.

Niin loppukommenttina noista Australian myrkyllisistä sammakoista, että osa kuulemma sylkee myrkkyä. Legendaarinen on myös sammakko, jonka hiki on myrkyllistä. Jos sitä menee nuolemaan, niin lopputuloksena on todennäköisesti kuolema. Ja uskokaa tai älkää, niin muutama ihminen on tosiaan mennyt nuolemaan tätä sammakkoa. Älkää kysykö miksi. :D

Cape Tribulationin rannalla.

Darwinissa

Alice Springistä lähdettiin Tuomaksen kanssa Ghan-junalla kohti Darwinia. Matka kesti 25 tuntia, mutta onneksi välissä oli muutaman tunnin pysähdys Katherineen, joka on Pohjois-Terrorion kolmanneksi suurin kaupunki. Katherinessa päästiin ihastelemaan Katherine-jokea ja nauttimaan kunnon helteistä (+30 astetta). Seuraavat kaksi viikkoa pitäisi olla vastaavia lämpötiloja, ja toivottavasti sen päätteeksi en ole niin valkoinen kuin Canberrasta lähtiessä. :)

Kun viimein saavuimme Darwiniin, niin hostellin kanssa tuli ongelmia. Hostelli oli varannut Tuomaksen yöpymiset vasta kuukauden päähän, ja Tuomas joutui vaihtamaan hostellia. Minä puolestaan jouduin vaihtamaan keskellä yötä huonetta, kun hostelli oli sijoittanut 9 naista 8 hengen huoneeseen. Minä viimeisenä sisään tulleena jouduin muuttamaan yhdeksi yöksi 6 hengen sekahuoneeseen, mutta seuraavina öinä olin siinä huoneessa, josta olin maksanut. En kyllä ymmärrä miten henkilökunta oli onnistunut näin hyvin mokaamaan asiat. Onneksi johtajalle tekemän valituksen jälkeen sain rahat takaisin kahdesta ensimmäisestä yöstä.

Darwinissa aika meni pääosin retkillä. Olin varannut alun perin pelkästään päiväretket Kakadulle ja Litchfieldille, mutta Darwinissa sain kuulla, että kahden retken varauksella sain Darwinin kaupunkiretken kaupan päälle. :) Valitettavasti päiväretki ei ollut suunniteltu aivan minun ikäisille ihmisille eikä backpackerseille, mutta sillä pääsi tutustumaan helposti keskustan ulkopuoliseen Darwiniin. Eihän sillä muuten ole väliä minkä ikäisiä ihmisiä matkassa on, mutta backpackers reissut ovat vain paljon parempia kuin tavalliset bussiretket. Backpackersien minibussilla pääsee helpommin useimpiin kohteisiin sekä reissuun sisältyy paljon valokuvauspysähdyksiä ja kävelymatkoja. Tavallisilla bussiretkillä puolestaan kuljetaan bussilla ympäriinsä ja opas puhuu mikrofonin välityksellä. Vähän kuin penkkiurheilua, kun ei pääse läheltä tutustumaan kohteisiin. Sama juttu toistui Kakadussa, jossa olin jälleen porukan ainoa alle 60-vuotias. Mutta onneksi Kakadussa oli sentään Yellow River – risteily, jonka aikana nähtiin villejä krokotiilejä. Välihuomautuksena, että Pohjois-Terrorio on kuuluisa krokotiileistään ja puolet nähtävyyksistä on erilaisia krokotiilituristirysiä.

Krokotiili!

Kolmannen päivän Litchfield-reissu oli varaamistani retkistä paras, sillä opas ei jaksanut lähteä kävelyretkille. Retkeläiset saivat vapaat kädet kävelyreittiensä suhteen, kunhan vain palasivat tiettyyn kellonaikaan mennessä takaisin bussille. Oli siis mahdollisuus päästä kunnolla tutustumaan mielenkiintoisiin kohteisiin kuten termiittikylään ja kolmeen vesiputousalueeseen. Kahdessa vesiputousalueessa oli jopa mahdollisuus päästä uimaan! Maisemat olivat upeita (vesiputousten juurella pystyi näkemään sateenkaaren) ja oli ihanan vilvoittavaa käydä uimassa, kun täällä on niin lämmintä päivisin. Jännästi rannalla oli varoituskyltti, että varo krokotiileja! Niitä ei näkynyt (niitä kyllä valvotaan eli uimapaikat suljetaan, jos krokotiilejä on näkyvillä), mutta sen sijaan näin ensimmäisen kerran paljon niitä kuuluisia kämmenenkokoisia hämähäkkejä. Tuli vaistonvarainen tunne ravistella vaatteet muutamaan kertaan uinnin jälkeen ennen kuin ne uskalsi laittaa päälle. :)

Termiittikeot on aika suuria täällä. :)

Yksi Litchfield Parkin vesiputouksista, jonka juurella pääsi uimaan. :)

Viimeisenä Darwin päivänä aika kului pääosin keskustassa ja hostellilla. Kävin tutustumassa Darwinin ykkösnähtävyyteen eli kalojen ruokintaan. Nousuveden aikaan tietylle rannalle kertyy paljon kaloja, ja maksua vastaan niitä pääsee syöttämään. Oli aika jännä fiilis ruokkia puolen metrin kokoisia kaloja kädestä pitäen, ja toivoa että ne eivät vie sormia mennessään. Vasta puolessa välissä syöttämistä opas muisti varoittaa, että tietyillä kaloilla on terävät hampaat ja lopputuloksena voi saada pitkään vertavuotavan sormen. Sen jälkeen tulikin vain heiteltyä kaloille ruokaa. Illalla tuli maleksittua hostellilla ja keskiyöllä lentokentälle, sillä viideltä aamulla lähti lento kohti Cairnsiä.