Olin varannut etukäteen jo Australian puolella retken Aucklandista Roturuaan Waitomon kautta. Vähän yli seitsemän bussi alkoi kerätä itsensä täyteen ihmisiä Aucklandin hotelleja ja hostelleja. Bussikuski oli huolissaan miten ymmärrän hänen matkaselostustaan, kun olen "multilangual". Ei hänelle mennyt oikein perille, että jos olen pärjännyt töissä jo kuukauden ajan eritasoisten englantia puhuvien asiakkaiden kanssa, niin hänen perusenglantinsa ei aiheuta mitään ongelmia. :) Tosin aikaisen lähdön takia matka meni aika lailla unihorroksessa, enkä keskittynyt hänen selostuksiinsa kuin puolella korvalla. En onneksi menettänyt mitään maisemista silmieni ollessa kiinni, sillä koko matkan satoi, eikä bussin ikkunoista nähnyt sen vuoksi ulos.
Noin 3 tunnin bussimatkan jälkeen saavuimme Waitomoon, jossa on kuuluisat tippukiviluolat. Alueella on muistaakseni 300 erilaista tippukiviluolaa, ja me kävimme tutustumassa suurimpaan ja kuuluisimaan luolaan: katedraaliin. Nimi tulee siitä, etta eräässä kohtaa luola on niin korkea, etta se muistuttaa katedraalin sisätiloja. Siellä pidetäänkin usein häitä, konsertteja ja messuja. Luolakierros päättyi veneajeluun, jonka aikana ihasteltiin luolien katossa roikkuvia kiiltomatoja. Luola oli täysin pimeä, joten matojen hohde näkyi selvästi. Näkymä muistutti tähtitaivasvaloja (vanhemmat ainakin tietävät mistä puhun :) ). Valitettavasti reissulla ei saanut ottaa kuvia, mutta ostin pari postikorttia muistoksi paikasta.
Waitomosta matka jatkui Roturuaan. Bussikuski kertoi jonkin verran matkan varrella nähtävyyksistä, mutta sateen vuoksi emme pysähtyneet missään. Kun bussi saapui määränpäähän Roturuaan, niin tajusin, että reissu oli aika ylihintainen "huijaus". Retkikuvauksen perusteella reissun kohokohtia piti olla maorien taistelutanner, maorikuningattaren koti ja jokin luonnonmuodostelma , mistä sai sellaisen käsityksen, että matkan varrella pysähdytään muutamaan historialliseen paikkaan. Todellisuudessa pysähdyimme vain kahdella huoltoasemalla syömässä. Murrrr...
Onneksi Roturuassa ilta kääntyi takaisin plussan puolelle, kun ehdein varaamaan iltaretken "Te Pó". Iltaan kuului tunnin mittainen tanssi- ja taisteluesitys, jonka jälkeen meille tarjoiltiin perinteistä maoriruokaa. Lämpimät ruuat oli valmistettu hängi-tyylillä eli maahan oli kaivettu kuoppa, ja sinne laitetut kuumat kivet kypsensivät ruuan. Ja mikä parasta; ruoka oli tarjolla seisovassa pöydässä, joten backpackersit saivat viimein vatsansa kunnolla täyteen. :D Pisteenä Iin päälle ilta päättyi kaakaolla Pohutu -geysirin purkautumista katsellessa. :)
Te Po - sisäänkäynti.
Maorien tanssiesitys.
Illallinen oli todella maukas.
Geysir.
Aamulla minulla oli vielä muutama tunti aikaa tutustua Roturuaan, joka on kuuluisa geotermaalisesta aktiivisuudestaan. Joka puolella on kuumia lähteitä ja muutamassa paikassa geysirejäkin. Lähteet tuottavat ilmaan paljon valkoista vesihöyryä, joten kaupunki näyttää olevan sumun peitossa joillakin alueilla. Toinen ominainen piirre lähteille on rikin haju. Kemistit ja farmasistit tietävät labraharkoistaan liiankin hyvin miltä rikki haisee, mutta teille muille tiedoksi, että rikin haju muistuttaa mädäntynyttä kananmunaa. Koko Roturua haisee siis mädäntyneelle kananmunalle. Bussikuski mainostikin ystävällisesti, että Roturuassa voi piereskellä aivan vapaasti, koska kukaan ei kuitenkaan pysty erottamaan sitä Roturuan ominaishajun alta. :D Että tervetuloa vaan tänne! :D
Kuuma lähde. Muta kuplii mukavasti.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti