Christchurch

Uuden-Seelannin reissun viimeinen kohde oli Christchurch. Christchurchin rakensivat 1800-luvulla englantilaiset siirtolaiset, joten kaupunki muistuttaa vielä nykyäänkin aika lailla eurooppalaista kaupunkia. Kaupungin tekevät eurooppalaiseksi kaupungissa sijaitsevat monet anglikaaniset kirkot sekä kaupunkia kiertävä Avon-joki, jonka ylittävät monet koristeelliset sillat. Lisäksi katukuvaan kuuluu perusenglantilaisia punaisia puhelinkoppeja.

Cathedral Square.

Puhelinkoppi.

Koska minulla oli aika rajattu aika Christchurchissa, niin olin suunnitellut kiertäväni kaikki turistikohteet, kuten Christchurch museon, kasvitieteellisen puutarhan, Arts Centren, Arts Galleryn, Cathedral Squaren ja Avon-joen seudun, ensimmäisen päivän aikana. Kohteita oli todella paljon, mutta onnistuin tavoitteessani jotenkuten. Olin silloin hirveässä kuumeessa, että vaelsin vaan kaikki kohteet läpi, eikä minulla ole oikein hyvää muistikuvaa kohteista. :( Sain kuumeen oltuani vasta 6 päivää maassa, joten paikallisten määräysten mukaan minun täytyi soittaa sikainfluenssalinjalle. Pitkään tuli juteltua puhelimessa, mutta ei se puhelinneuvoja osannut kertoa kuin, että se on varmaankin tavallista flunssaa ja minun pitäisi levätä riittävästi.

Avon-joki.


Kasvitieteellisen puutarhan maisemia.

Koska lepoa suositeltiin, niin toisena päivänä lähdin bussilla Hanmer Springsiin. Hanmer Springsissä maaperä on aktiivinen kuten Roturuassa, ja siellä on mahdollista mennä uimaan kuumille lähteille. Kylpylässä on toistakymmentä ulkoallasta, joiden lämpötilat vaihtelevat 35-41 asteen välillä. Flunssa tuntui menevän ohi, kun sai vaan lekotella kolmen tunnin ajan kuumissa lähteissä. Oli aika jännä olla noin kuumissa altaissa, kun ulkolämpötila oli 2 astetta. Tosin tunne ei ollut aivan yhtä mieluisa, kun tuli aika siirtyä puku- ja suihkutiloihin, jotka olivat myös ulkona! Sen jälkeen olikin taas kylmä ja kuumetta.

Matkalla Hanmer Springsiin oli mahdollisuus ihastella Uuden-Seelannin Alppeja.

Hanmer Springs.

Viimeisenä päivänä suuntasin aamulla kansainväliseen antarktikakeskukseen, joka sijaitsi lähellä lentokenttää. Siellä esiteltiin tutkimustoimintaa, mutta paikan pääkohteena oli -18 asteen huone. Oli aika hauskaa mennä kylmähuoneeseen katsomaan teinejä, jotka pukeutuivat kaksiin toppatakkeihin ja hytisivät kylmästä. Kai suomalaiset ovat niin tottuneita kylmään, että edes kesätakki päällä ja kipeänä tuo ei tuntunut miltään. Toinen pääkokemus keskuksessa oli päästä ruotsalaisen Hägglund-ajoneuvon kyytiin. Keskuksen takapihalle oli tehty kumparerata, jota pitkin ajoimme. Ajomatka tuntui samalta kuin olisi ollut vuoristoradan kyydissä, joten riemua kyllä riitti.

Hägglund.

Antarktikakeskuksesta siirryin lentokentälle, josta lähti lento kohti Sydneytä. Vähän jänskätti, jos joudun karanteeniin kuumeen takia, mutta eivät ne siitä välittäneet tullissa. Alunperin tarkoituksenani oli jäädä pariksi päiväksi Sydneyyn ja käydä Blue mountaisilla retkeilemässä. Kipeän olotilan vuoksi matkustin suoraan takaisin Canberraan. Valitettavasti ainoa bussi kulki vasta 4 tunnin lentokenttäodottelun jälkeen, ja se saapui Canberraan puoliltaöin. Minulla olisi ollut vain 9 minuuttia aikaa vaihtaa viimeiseen yöbussiin, eikä minulla ollut hajuakaan mistä ko. bussi lähtisi. Vähän sitä panikoin eräälle naiselle, niin hän kertoi asuvansa aviomiehensä kanssa samalla suunnalla kuin minä ja voivansa tarjota autokyydin. Sain kuljetuksen aivan kotiovelle saakka, eivätkä he edes halunneet mitään vaivanpalkaksi. Lopulta minulle tuli vielä sellainen tunne, että he eivät asuneet edes aivan minun lähiöni suunnalla, joten he olivat kyllä todella auttavaisia ihmisiä. Mutta sellaisia australialaiset yleensä ovat. :)