Christchurch

Uuden-Seelannin reissun viimeinen kohde oli Christchurch. Christchurchin rakensivat 1800-luvulla englantilaiset siirtolaiset, joten kaupunki muistuttaa vielä nykyäänkin aika lailla eurooppalaista kaupunkia. Kaupungin tekevät eurooppalaiseksi kaupungissa sijaitsevat monet anglikaaniset kirkot sekä kaupunkia kiertävä Avon-joki, jonka ylittävät monet koristeelliset sillat. Lisäksi katukuvaan kuuluu perusenglantilaisia punaisia puhelinkoppeja.

Cathedral Square.

Puhelinkoppi.

Koska minulla oli aika rajattu aika Christchurchissa, niin olin suunnitellut kiertäväni kaikki turistikohteet, kuten Christchurch museon, kasvitieteellisen puutarhan, Arts Centren, Arts Galleryn, Cathedral Squaren ja Avon-joen seudun, ensimmäisen päivän aikana. Kohteita oli todella paljon, mutta onnistuin tavoitteessani jotenkuten. Olin silloin hirveässä kuumeessa, että vaelsin vaan kaikki kohteet läpi, eikä minulla ole oikein hyvää muistikuvaa kohteista. :( Sain kuumeen oltuani vasta 6 päivää maassa, joten paikallisten määräysten mukaan minun täytyi soittaa sikainfluenssalinjalle. Pitkään tuli juteltua puhelimessa, mutta ei se puhelinneuvoja osannut kertoa kuin, että se on varmaankin tavallista flunssaa ja minun pitäisi levätä riittävästi.

Avon-joki.


Kasvitieteellisen puutarhan maisemia.

Koska lepoa suositeltiin, niin toisena päivänä lähdin bussilla Hanmer Springsiin. Hanmer Springsissä maaperä on aktiivinen kuten Roturuassa, ja siellä on mahdollista mennä uimaan kuumille lähteille. Kylpylässä on toistakymmentä ulkoallasta, joiden lämpötilat vaihtelevat 35-41 asteen välillä. Flunssa tuntui menevän ohi, kun sai vaan lekotella kolmen tunnin ajan kuumissa lähteissä. Oli aika jännä olla noin kuumissa altaissa, kun ulkolämpötila oli 2 astetta. Tosin tunne ei ollut aivan yhtä mieluisa, kun tuli aika siirtyä puku- ja suihkutiloihin, jotka olivat myös ulkona! Sen jälkeen olikin taas kylmä ja kuumetta.

Matkalla Hanmer Springsiin oli mahdollisuus ihastella Uuden-Seelannin Alppeja.

Hanmer Springs.

Viimeisenä päivänä suuntasin aamulla kansainväliseen antarktikakeskukseen, joka sijaitsi lähellä lentokenttää. Siellä esiteltiin tutkimustoimintaa, mutta paikan pääkohteena oli -18 asteen huone. Oli aika hauskaa mennä kylmähuoneeseen katsomaan teinejä, jotka pukeutuivat kaksiin toppatakkeihin ja hytisivät kylmästä. Kai suomalaiset ovat niin tottuneita kylmään, että edes kesätakki päällä ja kipeänä tuo ei tuntunut miltään. Toinen pääkokemus keskuksessa oli päästä ruotsalaisen Hägglund-ajoneuvon kyytiin. Keskuksen takapihalle oli tehty kumparerata, jota pitkin ajoimme. Ajomatka tuntui samalta kuin olisi ollut vuoristoradan kyydissä, joten riemua kyllä riitti.

Hägglund.

Antarktikakeskuksesta siirryin lentokentälle, josta lähti lento kohti Sydneytä. Vähän jänskätti, jos joudun karanteeniin kuumeen takia, mutta eivät ne siitä välittäneet tullissa. Alunperin tarkoituksenani oli jäädä pariksi päiväksi Sydneyyn ja käydä Blue mountaisilla retkeilemässä. Kipeän olotilan vuoksi matkustin suoraan takaisin Canberraan. Valitettavasti ainoa bussi kulki vasta 4 tunnin lentokenttäodottelun jälkeen, ja se saapui Canberraan puoliltaöin. Minulla olisi ollut vain 9 minuuttia aikaa vaihtaa viimeiseen yöbussiin, eikä minulla ollut hajuakaan mistä ko. bussi lähtisi. Vähän sitä panikoin eräälle naiselle, niin hän kertoi asuvansa aviomiehensä kanssa samalla suunnalla kuin minä ja voivansa tarjota autokyydin. Sain kuljetuksen aivan kotiovelle saakka, eivätkä he edes halunneet mitään vaivanpalkaksi. Lopulta minulle tuli vielä sellainen tunne, että he eivät asuneet edes aivan minun lähiöni suunnalla, joten he olivat kyllä todella auttavaisia ihmisiä. Mutta sellaisia australialaiset yleensä ovat. :)

Wellington

Wellingtoniin saavuin illalla kahdeksan jälkeen vietettyäni ensin 8 tuntia bussissa. Onneksi ruokakauppa oli aivan hostellin vieressä, eikä tarvinnut kärsiä nälkää pitkään illalla. Kotiutumisen jälkeen menin taas aikaisin nukkumaan, jotta seuraavana päivänä ehtisi nähdä mahdollisimman paljon.

Ensimmäisen päivän kohteena oli Wellingtonin kuuluisa Te Papa-museo. Museossa on nähtävää 6 eri kerroksessa, joten siellähän menikin sitten koko päivä. Yllättäen museossa oli esillä vain vähän maorikulttuuria, joten onneksi ehdein käydä Aucklandin museossa sen asian tiimoilta. Te Papa-museossa oli sen sijaan esillä aika paljon luontoon liittyviä aiheita kuten elämiä ja tulivuoritoimintaa.

Maailman suurin Mesonychoteuthis hamiltoni.

Maoritaidetta.

Toisena päivänä tavoitteenani oli viettää nykyajan Uudelle-Seelannille tyypillinen Taru Sormusten Herrasta-päivä. Trilogian ensimmäistä leffaa aloitettiin kuvata Wellingtonissa, joten täällä (kuten kyllä jokaisessa muussakin elokuvan 150 eri kuvauskohteessa ympäri maata) on tarjolla ylikalliita ja fani-tyyppisiä retkiä. Minua ei oikein innostanut maksaa paria sataa dollaria siitä, että voin pukeutua Frodoksi ja ottaa itsestäni kuvan jotakin puuta vasten, joka todennäköisesti vilahti leffassa. Sen sijaan tein omatoimisen reissun kaupungin laitamille, jossa sijaitsi Weta Caves. Weta Caves on yritys, joka on tehnyt digitaalisia tehosteita ja hirviömaskeja muun muassa TSH:aan, Xenaan ja Herculekseen. Yleisölle avoin osasto paljastui pelkäksi kaupaksi, mutta siellä oli sentään mahdollisuus katsoa behind the scenes - dokumentti. Weta Cavesin jälkeen lähdin kiipeämään Mount Victoria, josta oli näkymät kaupunkiin. Siellä myös kuvattiin TSH:ää, joten ehkä jokin ottamistani kuvista oli oikeasta elokuvakohtauksesta. :)

Mount Victoria.

Näkymät Mount Victorialta Wellingtoniin.

Kolmantena ja viimeisenä päivänä Wellingtonissa satoi kaatamalla. Oli siis hyvä hetki käydä tutustumassa parlamenttitaloon ja sen ympäristöön. Jännästi aina kun olin sisätiloissa, niin aurinko alkoi paistaa, mutta kun menin ulos, niin alkoi sataa. Ehkä tämä on sitä tyypillistä Uuden-Seelannin säätä eli yhden päivän aikana voi kuulemma kokea neljä vuodenaikaa, koska

sää muuttuu niin nopeasti ja odottomattomasti. Ennen kuin piti suunnistaa lentokentälle ja kohti Christchurchia, niin käväisin tutustumassa kasvitieteelliseen puutarhaan cable carilla.

Beehiveksi eli mehiläiskeoksi kutsuttu parlamenttitalo.


Cable Car.

Waitomo-Roturua

Olin varannut etukäteen jo Australian puolella retken Aucklandista Roturuaan Waitomon kautta. Vähän yli seitsemän bussi alkoi kerätä itsensä täyteen ihmisiä Aucklandin hotelleja ja hostelleja. Bussikuski oli huolissaan miten ymmärrän hänen matkaselostustaan, kun olen "multilangual". Ei hänelle mennyt oikein perille, että jos olen pärjännyt töissä jo kuukauden ajan eritasoisten englantia puhuvien asiakkaiden kanssa, niin hänen perusenglantinsa ei aiheuta mitään ongelmia. :) Tosin aikaisen lähdön takia matka meni aika lailla unihorroksessa, enkä keskittynyt hänen selostuksiinsa kuin puolella korvalla. En onneksi menettänyt mitään maisemista silmieni ollessa kiinni, sillä koko matkan satoi, eikä bussin ikkunoista nähnyt sen vuoksi ulos.

Noin 3 tunnin bussimatkan jälkeen saavuimme Waitomoon, jossa on kuuluisat tippukiviluolat. Alueella on muistaakseni 300 erilaista tippukiviluolaa, ja me kävimme tutustumassa suurimpaan ja kuuluisimaan luolaan: katedraaliin. Nimi tulee siitä, etta eräässä kohtaa luola on niin korkea, etta se muistuttaa katedraalin sisätiloja. Siellä pidetäänkin usein häitä, konsertteja ja messuja. Luolakierros päättyi veneajeluun, jonka aikana ihasteltiin luolien katossa roikkuvia kiiltomatoja. Luola oli täysin pimeä, joten matojen hohde näkyi selvästi. Näkymä muistutti tähtitaivasvaloja (vanhemmat ainakin tietävät mistä puhun :) ). Valitettavasti reissulla ei saanut ottaa kuvia, mutta ostin pari postikorttia muistoksi paikasta.

Waitomosta matka jatkui Roturuaan. Bussikuski kertoi jonkin verran matkan varrella nähtävyyksistä, mutta sateen vuoksi emme pysähtyneet missään. Kun bussi saapui määränpäähän Roturuaan, niin tajusin, että reissu oli aika ylihintainen "huijaus". Retkikuvauksen perusteella reissun kohokohtia piti olla maorien taistelutanner, maorikuningattaren koti ja jokin luonnonmuodostelma , mistä sai sellaisen käsityksen, että matkan varrella pysähdytään muutamaan historialliseen paikkaan. Todellisuudessa pysähdyimme vain kahdella huoltoasemalla syömässä. Murrrr...

Onneksi Roturuassa ilta kääntyi takaisin plussan puolelle, kun ehdein varaamaan iltaretken "Te Pó". Iltaan kuului tunnin mittainen tanssi- ja taisteluesitys, jonka jälkeen meille tarjoiltiin perinteistä maoriruokaa. Lämpimät ruuat oli valmistettu hängi-tyylillä eli maahan oli kaivettu kuoppa, ja sinne laitetut kuumat kivet kypsensivät ruuan. Ja mikä parasta; ruoka oli tarjolla seisovassa pöydässä, joten backpackersit saivat viimein vatsansa kunnolla täyteen. :D Pisteenä Iin päälle ilta päättyi kaakaolla Pohutu -geysirin purkautumista katsellessa. :)

Te Po - sisäänkäynti.

Maorien tanssiesitys.


Illallinen oli todella maukas.

Geysir.

Aamulla minulla oli vielä muutama tunti aikaa tutustua Roturuaan, joka on kuuluisa geotermaalisesta aktiivisuudestaan. Joka puolella on kuumia lähteitä ja muutamassa paikassa geysirejäkin. Lähteet tuottavat ilmaan paljon valkoista vesihöyryä, joten kaupunki näyttää olevan sumun peitossa joillakin alueilla. Toinen ominainen piirre lähteille on rikin haju. Kemistit ja farmasistit tietävät labraharkoistaan liiankin hyvin miltä rikki haisee, mutta teille muille tiedoksi, että rikin haju muistuttaa mädäntynyttä kananmunaa. Koko Roturua haisee siis mädäntyneelle kananmunalle. Bussikuski mainostikin ystävällisesti, että Roturuassa voi piereskellä aivan vapaasti, koska kukaan ei kuitenkaan pysty erottamaan sitä Roturuan ominaishajun alta. :D Että tervetuloa vaan tänne! :D

Kuuma lähde. Muta kuplii mukavasti.

Auckland

Lento saapui Auklandiin iltapäivällä, ja alkuun meni taas hetki ennen kuin sisäisti missä on kuljetus kaupunkiin ja missa YHA sijaitsee. Loppujen lopuksi hostelli löytyi aika helposti, ja se sijaitsi mukavasti kaupungin keskustassa. Joten illalla hieman kiertämään kaupunkia ja etsimään ruokakauppaa. Normaalit ruokakaupat oli kylla piilotettu johonkin bussimatkan päähän, joten eksyin aasialaiseen ruokakauppaan ja aasialaisista teksteistä ymmärsin vain instant noodles-tekstin. Joten voitte arvata mitä sisältyi illalliseen :D

Näkymät Sky Towerista Aucklandiin.

Jaoin huoneen 3 muun naisen kanssa, ja yksi heistä (50-vuotias englantilainen opettaja) kertoi lähtevänsa seuraavana päivänä lautalla läheiselle Rangitoto-saarelle. Minähan kopioin idean itselleni ja lähdin myos seuraavana aamuna Rangitotoon. Saari syntyi 600 vuotta sitten tulivuoren purkauksen seurauksena, ja saarella on vieläkin nähtävissä paljon laavakivia, -luolia ja kraateri. Saari on siten Aucklandin alueen viimeisin ja suurin vulkaaninen saari.

Matka saaren vuoren rinteelle oli todella hieno, mutta aika raskas kavella, silla polku oli täynnä niita laavakiviä. Onneksi polut oli merkitty hyvin, joten eksymisen vaaraa ei ollut. Matkalla opin kaksi asiaa. 1) Jos ohjetekstissa käsketään ottamaan mukaan soihtu, niin sellainen kannattaa ottaa. :D Luolissa ei nimittäin ole mitaan valaistusta, joten blondi minä seikkailin sitten kameran salaman avulla luolastoissa. Toinen fiksu idea on ladata kännykän akku ennen kuin lähtee randomilla seikkailemaan ei-asutulle-saarelle. Saarelta lähtee vain 2 lauttaa takaisin ihmisten ilmoille, joten kännykän kelloa tarvitsee, jotta tietää milloin palata takaisin laiturille. Koska mulla ei ollut tietoa kellon ajasta, niin jouduin pikajuoksemaan vuorelta alas. Vauhti olikin sen verran nopea, että laiturilla olin lopulta tuntia liian aikaisin. Noh, pääsihän sitä sitten levähtämään, kun oli kuluttanut liikaa energiaa.

Rangitoton saarella pystyi liikkumaan polkuja pitkin, jotka olivat täynnä laavakiviä.

Näkymä luolan sisältä uloskäyntiin päin. Tämä luola taisi olla 20 metriä pitkä.

Rangitoton jälkeen ehdein vielä poiketa Sky Toweriin, joka on eteläisen pallonpuoliskon korkein torni. Sieltä oli hienot näköalat alas kaupunkiin. Kiireisen aikataulun vuoksi en ehtinyt kokeilemaan SkyWalkia, mutta ehkä sen pääsee kokeilemaan jossain muussa kaupungissa. Sky Towerin jälkeen matka jatkui Auckland Museoon, jossa oli mahdollisuus nähdä maorikulttuuria. Museosta sai hienon kuvan siitä kuinka taitavia maorit ovat tekemään puukaiverruksia. Valitettavasti Ausseihin ei saa tuoda puutavaraa, joten matkamuistojen ostaminen on aika rajoitettua.

Maorien ruuansäilytyspaikka.

Illalla menin aikaisin nukkumaan, koska bussireissu Waitomon kautta Roturuaan starttaa aikaisin aamulla.

Sydney 6.-9.6.2009

1 Päivä: Aamulla lähdettiin aikaisin Tuomaksen kanssa bussilla Canberrasta Sydneyyn. Jo heti Canberrassa matkan kanssa tuli hieman ongelmia, kun bussi tuli täyteen ennen kuin Tuomas oli saapunut asemalle ja bussi lähti kohti Sydneyta puoli tuntia liian aikaisin minä kyydissä. Täällä aikataulut eivat siis pidä yhtään paikkaansa. Kysyin kuskilta asiaa ja hän kertoi, etta Tuomas tulee sitten seuraavalla bussilla, joka tulee täyteen, mikä oli onneksi vain 10 minuuttia myöhemmin. Perillä Sydneyssä ilmeni myos toinen Australialle tyypillinen ongelma. Turistipisteistä saa vain keskustan alueen karttoja, joten tietenkin meidän hostelli oli kartan ulkopuolella. Puolen tunnin selvittelyjen jälkeen saimme tietää hostellimme sijainnin ja pääsimme viemään tavaramme sinne. Paikka oli ihan siedettävä, ja plussana sieltä sai ilmaisen buffetaamiaisen, joten vatsansa sai täyteen aina aamuisin. :)

Sydneyn pilvenpiirtäjiä.

Alkuun Sydney tuntui hieman ahdistavalta, kun ei ollut hajuakaan siitä missä oltiin, ja joka puolella oli liikaa ihmisiä. Onneksi se tunne meni pian ohi, kun kadut ja julkinen liikenne alkoivat tulla tutuiksi. Sydney on todella hieno kaupunki, joten tänne täytyy tulla takaisin pian uudestaan. Ensimmäisenä päivänä käytiin Merimuseossa, jossa päästiin tutustumaan ihan ihka oikeaan sukellusveneeseen! Oli kyllä hieno kokemus. :) Museo sijaitsi Darling Harbour alueella, jossa seikkailimme loppupäivän. Iltaohjelmana oli Luna Park-huvipuistossa käynti, silla se oli yksi ainoista paikoista, jotka ovat auki yöhön asti. Luna Park oli yllättäen aika pieni huvipuisto 4 miljoonan asukkaan kaupungissa, mutta laitteissa oli kyllä riittävästi vauhtia. :)

Luna Parkin sisäänkäynti.

Päivä 2: Aamulla hyppäsimme lauttaan suuntanamme Taronga Zoo. Matkan varrella saimme hienot näkymät ja valokuvat Sydneyyn mereltäpäin. Taranga Zoo vastaa hieman Korkeasaarta, koska paikka on rakennettu kukkulalle. Suurena erona on kuitenkin se, että eläintarhasta on yritetty tehdä mahdollisimman vähän kalterimainen. Taronga Zoossa on sen vuoksi mahdollista päästä melko lähelle eläimiä ja kameralla saa otettua hyviä kuvia, kun aidat eivät peitä kuvauskohteita. Eläintarhassa oli niin paljon mielenkiintoista nähtävää, että siellä meni puolet päivästä. Palattuamme takaisin Sydneyyn meille jäi pari tuntia aikaa ja päivänvaloa, jotta ehdimme käydä Oopperatalolla ja kävelemässä Hyde Parkissa. Iltaohjelmana oli käydä IMAX:lla elokuvissa. Olimme molemmat halunneet jo pitkään päästä sinne, koska Sydneyn IMAXilla on maailman suurin 3D-valkokangas. 3D-ohjelmistossa oli "Under the Sea", joka oli 50 minuutin mittainen luontodokumentti meren elävistä. 3D-elokuvissa on se hieno puoli, että tuntuu siltä kuin itse sukeltaisi meressä. Tuli ihania vilunväristyksiä, kun muutaman kerran dokumentissa merikäärmeet tai hait lähtivät uimaan itseä kohti ja oli pakko tarkistaa, että vaatteilla ei ole mitään ylimääräistä. :D

Näkymät lautalta.

Koala.


Taronga Zoossa oli lämmin päivä. Taustalla näkyy Sydney.


Oopperatalo.

Päivä 3: Kolmantena päivänä keskityimme pääosin keskustan kohteisiin, koska Tuomaksen piti lähteä iltapäivällä takaisin Canberraan. Aluksi kävimme kiinalaisessa puutarhassa ja Chinatownissa. Sen jälkeen suuntasimme Paddy's Markettiin, joka osoittautui Australian vastineeksi Mustamäen torille. Paikka oli täynnä turistitavaraa, jota sai ainakin puolet halvemmalla kuin turistiliikkeistä. Tosin laatukin saattoi olla puolet turistiliikkeiden laadusta. Sen jälkeen vielä pikakäynti Queen Victoria Building ostoskeskuksessa ennen kuin suuntasin junalla Bankstown-lähiöön, jonne menin yöpymään Kimin vanhempien luokse. Bankstowniin oli helppo löytää perille, mutta australialaiset kartat olivat taas ongelmallisia. Kimin vanhempien asuinalue oli rakennettu 3 vuotta sitten, joten sitä ei löytynyt kartasta tai puhelinluettelosta, eivätkä ohikulkivat olleet kuulleet kyseisestä paikasta. Lopulta monen mutkan kautta Kimin vanhemmat hakivat minut autolla asemalta. Heidän asuinalueensa oli vain 500 metrin päässä asemalaiturilta, joten kyllä ihmetyttää että kukaan ei ollut muka kuullutkaan siitä paikasta.

Kiinalainen puutarha. Tekee mieli takaisin Kiinaan...

Päivä 4: Lautalla oli niin hieno matkustaa, että otin taas lautan alleni ja suuntasin kohti Manlyä. Minulla ei ollut mitään ennakkokäsitystä Manlystä, joten ensimmäisenä kohteena oli turistipiste. Käteen tarttui esite läheisen luonnonpuiston poluista, ja päiväohjelmana oli taas kerran vuorelle kiipeäminen ja maisemien ihasteleminen. Vuoren huipulla oli yllättäen turistikohdekin. Paikalla oli aikoinaan ollut sotilaskohde, joka oli nyt yleisölle avoin. Infopisteen nainen mainosti kuinka hienot vanhat (paino sanalla vanha) rakennukset heillä on. Valitettavasti australialaisilla on hieman erilainen käsitys vanhoista rakennuksista kuin eurooppalaisilla. Kun meille esitetään jotakin vanhaa, niin sitä jotenkin odottaa ainakin 1800-luvulla rakennettuja rakennuksia. Nämä olivat rakennettu lähemmäs 1940-lukua, joten ne näyttivät aika lailla tavallisilta nykyaikaisilta tiilirakennuksilta.

Manlyn maisemia.

Luonnonpuiston polku.